tiistai 31. tammikuuta 2012

Ciao Ciao !!

Nyt tämä pakollinen Rooma kiljuminen! Olin siis pe-ma Roomassa naminaminamiiiiiiiii! 
En oikein jaksa kertoa päiväkirjatyylisesti koska se olisi vain sekavaa ja mömmöistä joten kuvat kertoo taas enempi:



Namiiiiii iha mielettömän hyvää suklaata! Vaikka oon AINA ollu sitä mieltä, ettei muu ku suomalainen suklaa oo hyvää ni okei. Toi on MELKEIN fazerin veroista!!!!!!!! Noi palat on siis about 100g per yks pala. Olis pitäny ottaa kuva sillee et se pala on kädessä nii vois saada kokosuhteen selkeämmäksi daadiduu. TUOTA LISÄÄ.


Tässä Paavin rappusil chillaamassa...
(ps. taitaa olla ainut kuva missä Olavikin on...eikä sitä edes erota tässä oikein. yyyy)


Ja sitte Paavin kämpän takapihalla... Piti ottaa semmone kuva, et näyttäis ku Ansu ois muninu ton kultamunan muttaaa.....näyttää lähinnä säälittävältä kyykkimiseltä, hihihihiiii... 


Lempparikorviksetkin saatiin kuvattua. Nämä on siis jo vähä vanhemmat, Maissi toi Englannista viime keväänä. Mjaum.


Käytiin oikeen opastetulla kierroksella Vatikaanissa, ja sielä oli !!PALJON!! ihan mielettömiä teoksia, hienoimpia vaan ei saanu kuvata, möyks. 






Vieläks joku ihmettelee miks italialaiset oli meihin hulluina?





Älkää hätäilkö! Rooman valtakunta on käsissämme, hiiohoi!!



rrruokaaa


Pakollinen onnellisuus turistimus colosseum piktuuuuuri.


moore foooooooooooood




Oli kyllä toisaalta ihana palata Suomeen ku kaikki tuntuu täälä niin luotettavalta ja puhtaalta (?). Mutta voisin silti lähteä minä hetkenä hyvänsä takaisin... Khihiiiiii

Myöhemmin joskus sitten ehkä lisää ostoksista ym....

Huomasin muuten että aika  vähän illalla otettuja kuvia tässä... Rooma oli kauneimmillaan iltaisin, mutta miksimiksimiksi en ottanut silloin paljoa kuveja yhyyyyy.... NIIN JA juuri maanantaina kun lähdettiin takaisin Suomeen niin lämpötilat kohos kauheesti ja aurinko paisto ku kesällä suorastaan! Paikalliset sanokin että tää kyseinen viikonloppu oli koko "talven kylmin", ja että niin kylmää on toosi harvoin... Mutta tämä on tätä kuuluisaa meidän tuuriamme vain! Hihi. Niin. Mutta eipä se haitannut, sai pitää ainakin paljon kivoja vaatteita päällä, piupau.

Nyt syön pullataikinaa ja ylläriylläri pähkäilen kuvishommien kanssa. 
MMMMM LIFE IS GOOOOOOOOOOOOOOD

torstai 26. tammikuuta 2012

Tyttö itke vaan, vaik ei se mitään kyllä auta, mut ei se haittaakkaan

BYHYHYYYYY aloitan itkulla. Elämäni ensimmäinen sakko tuli tänään, tai itseasiassa eilen, mutta huomasin sen vasta tänään ku menin autolle... Parkkipirkot ansaitsis kunnon työn! Nojoo, eipä auta valittelu.

Nyt kun se saatiin mökötettyä pois alta niin hyviin uutisiin:
EILEN OLI VIIMEINEN KUNNON KOULUPÄIVÄ! Siis niinku semmoinen lukujärjestys koulupäivä. Kyllä tuola koululla siti saa ravailla iha viikottain. Olen onnellinennnnnnnnn!

Eilen olin kavereiden luona ympäri Tamperetta. Pääsin vihdoin eroon semmosesta lahjakortista millä saa semmosen ällöttävän haalarihomman. Anteeksi jos joku rakastaa niitä yli kaiken, rehellisesti ne vain ovat ällöttäviä mielestäni, hoho.




Repan vessan ovessa on kuva meistä, aika ällösöpöä.


Lemppari rukousnauhani! 



Rehellisesti sanottuna, en tiedä miten tähän hetkeen on päädytty, muttaaaa......No eipä kai siitä sen enempää. 


Mun korvassa tinnittää! Tai mikä se sana on? Kokoajan vinkuu... Yhhyyyyyyyyyyyyyy. Musiikkia kovemmalle! hihi

Käytiin tänään aamupalalla Ikeassa, nami! 

Nyt kun tulin kotiin ja tajusin että huomenna lähdetään Roomaan, oon tosi innoissani! Tekee mieli jo pakata jajajaja tehdä kaikkea, huominen äikän tekstitaidon preli ei oikein oo päällimmäisenä mielessä, hoho. 
Ostin eilen iiiiiiiiiiihanan jättihuopahatun jo valmiiksi että saan korostettua kultturellia ja sivistynyttä naiseuttani sitte Roomassa! HAHA


Oi jummi, soooo beautiful.
Odotan niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon. Ruokaa, kauppoja, taidetta, tunnelmaa. MIMIIIMIIIIIIIII!!!!

Nyt suklaamoussea ja pakkaamispanikointia. Miumau


Ainiin muuten ! Iha sairaan hyvät sanat yhessä piisulissa:

In my own little world it hardly ever rains
I’ve never gone hungry, always felt safe
I got some money in my pocket, shoes on my feet
In my own little world
population me

I try to stay awake during Sunday morning Church
I throw a twenty in the plate, but I never give ’til it hurts
And I turn off the news when I don’t like what I see
Yeah, it’s easy to do when it’s
Population: me

What if there’s a bigger picture?
What if I’m missing out?
What if there’s a greater purpose
I could be living right now?
Outside my own little world

tiistai 24. tammikuuta 2012

Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Aaah. Heräsin tänään 20min ennenkuin kouluni olisi loppunut. Pakko myöntää että se oli kerrankin mitä mainioin vahinko! Päivä alkoi maistuvasti peiton alla Pasilaa katsellen.


Ensimmäinen varovainen kurkkaus verhojen välistä...




Kyllä! Minä join kahvia!!! Syyt: 1. Sain niin ihanan mini mukin serkkutypyltä, että vihdoinkin oli pakko koeajaa se! 2. Se tuoksui liian hyvältä koko aamun ärsyttävästi. 3. Oli kylmä. 4. Halusin täydellisen vapaapäivä fiiliksen juomalla rauhassa aamukahvia kahdeltatoista. 
Pahaa se silti oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri.


Ihanan ällöttävää! Paperimassaa, vai mikä sen nimi nyt onkaan, liisteri-paperimönjää. Kuvistyötä varten. Suosittelen tuon heittelemistä ja muussaamista yhtenä terapiamuotona, terveisin neiti terapeutti. hihiiii


Yritin olla julma ja pelottava mutta tajusin, että viimeistään nuo minun lemppari-parhaat-sydän-fleece-unipöksyt vei uskottavuuden... Muutenhan olen perin karu ihmis olento. 


Jja lisää naamailua... jee


Joku on joskus sanonut, että jos on makeannälkä, niin kannattaa hillitä itsensä ensimmäisen puolentunnin ajan. Niin makeannälkä lievenee kuulemma. Saanen kyseenalaistaa tämän "faktan" JYRKÄSTI.
Päivän dramaattinen tarina:
Näin unta, että olin hammaslääkärissä, joka muuttui yhtäkkiä kylpylä Edenin kahvioksi. Sielä oli paljon namia ja juuri kun olin maistamassa suklaan ihanan maun, HERÄSIN. Aina sama juttu, byhyy. Nnoh, siitä alkoi järkyttävä suklaan ja kokiksen tarve, jota yritin peitellä tarjoamalla itselleni korvikkeita (appelsiinimehua ja muumi nameja), ei TODELLAKAAN TOIMINUT. 
Pari tuntia kiduttuani päätin lähteä kauppaan. 
Rahapussini ammotti kuitenkin tyhjyyttään ja olen piilottanut visa korttini itseltäni. Luulin olevani tuhoontuomittu, kunnes tajusin pullojenpalautus mahdollisuuden!
Lähdin onnellisena kauppaan ja menin kassalle MUTTA................................minulta puuttui KYMMENEN SENTTIÄ! Siinä vaiheessa ei hymyä löydy ehei. Mutta kauppias ehdotti, että voisin tuoda kymmenen senttiä joskus myöhemmin, kun kuitenkin ravaan aina juurikin tuossa kaupassa. OI SITÄ ILOA!!!!!

Ja palatakseni alun väittämään, makeanhimo kasvoi aivan jatkuvasti ja oli miltei sietämätön kunnes vihdoin operaatio onnistui. Tadaaaaaaaaaa

Ja nyt. Jos todella luit tarinani, niin.....en voi sanoa muuta kuin että ARVOSTAN. 


maanantai 23. tammikuuta 2012

didudidudiiiiiiiiiiiii

"When old man trouble knocks on your door 
Don't give him no key, he just wants more 
He'll turn your life to misery 
Kick you down, just like me 
Don't cry sister cry, it'll be alright, it'll be alright 
Don't cry sister cry, everything'll be just fine"


ÄÄÄÄÄÄÄ oikeesti piiiitkästä aikaa ja VIHDOIN on semmonen tilanne että soitin on täynnä aivan mahtavia piisejä! Tekee mieli kokoajan kuunnella sama biisi sataan kertaan ja samaan aikaan kuitenkin haluis kuunnella viidessä minuutissa sataa eri biisiä. Jos ymmärrätte. Hihi.

Oon kokopäivän elänyt aamuelämää, taisiis että kokoajan on tuntunut siltä että oisi just herännyt, ei kovin mukavaa.



Edellämainitusta syystä pesin siis nassun heti ku pääsin koulusta kotiin ja olen vain leikkinyt naturellia kiinalaista hela natten. 

Plus sain vihdoin inspiraatiota kuvisprojektiin! Wuhuuuuuuuu jo oli aikakin ku ylihuomenna pitäs palauttaa valmista tuotosta... 

Miten muuten naaman muoto voi muuttua? Taisiis mun kasvonpiirteet on muuttunu kahen vuoden aikana paljon! Ehkä oon vaan lihonu... 

Olen tänään hieman tylsä. Mutta sellaista se on kun istuu kynsilakanpoistoainekäryissä monta tuntia...Kiitos sisar.

Lopuksi kuitenkin jotain syvällistäkin, hoho: 




















sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kai sitä pitää vaa myöntää, et oon oloneuvos...

LAADIDAADIDUUUUU. 
Ihanata, viime yönä nukuin 12h! Plus en oo tehny viikonlopun aikana oikeestaa mitään muuta ku nähny kavereita ja OLONEUVOSTELLU. Eli siis löhönnyt ja nauttinut olostani, mau. 
Tosin tän viikonlopun piti olla tehoviikonloppu kouluhommien suhteen! Hupsis... Yo-kirjotuksiin on enää LIIAN VÄHÄN aikaa, joten mun vissiinki pitäis harjotella kovaa vauhtia? yyy
Mutta eilen vihdoin päätin mikä musta tulee isona! Tai ainakin että mitä haluan opiskella! Tai no... En oikeestaan... Mutta ainakin suljin pois muutamia, kuten musiikin ja kuvataiteen opiskelun, ja päätin keskittyä psykaan ja journalistiikkaan. Siis en samaan aikaan. Mutta jompaankumpaan. Tai jotain.

OLEN HARVINAISEN SEKAVA. 
(mikä nyt taas on harvinaista ja mikä ei...hämärä käsite)


Ollaan vietetty siukkulin kans nää oloneuvos päivät. Ihanaa. Ällöttävää. Hihi. 


Tein suklaamoussea!! Oli superhyvää, mutta superällöttävän näköistä. Ja myönsin itselleni että oon kokis+suklaa-holisti. Sattuu myöntää. 


Mami oli ostanut tulppaaneita kotiin ja niistä tajusin että nythän on KESÄ! Hienoa. Mahtavaa. Miksi ulkona on pakkasta? Voisiko joku kehittää vaaleanpunaista lunta, mikä ei sula suojasäällä? Kiitos. 



Wääääää. Nukuttaa taas.
Isi kattoo presidentinvaalien valvojaisia, toivottavasti pysyn hereillä myös siihen asti kun tulee ekan kierroksen tulokset...Kai sitä pitää sen verran politiikkaa harrastaa! Kävin kyllä äänestämässäkin!! Oon ylpeä itsestäni. 


Nyt kasvohoito ja pizzaa. Kelepaa!




AINIIN MUTTA PS.!!!!!!!
Haluan kampaajalle ja leikata siilin taitaitai jotain radikaalia, koska menee käpynen tähän roikkoon!
Toivottavasti en herää keskellä yötä ja päätä leikata siiliä tomerasti itse... 

torstai 19. tammikuuta 2012

Minä halusin seurata tuulia, kutsuja joita ne toivat. Tänä aamuna vasta mä huomasin; tässä ne latvoissa soivat.

PIUM PAUM POUMMMMM!

Kauhee ristiriitaisuus ku välillä pää hajoaa stressistä ja välillä sana "stressi" ei edes kuulu mun sanavarastoon... Hmm. Mutta kuitenkin, tänään on se stressitön päivä, koska päätin sysätä kaikki kouluhommat ym. viikonlopulle, heheeeeeeeeeeee!

Oltiin Sappeessa laskettelemassa ekaa kertaa tänä vuonna ja hihiiiiiiiiiuuuuuuuuuuuuu mun sisäinen snoukkaajatyttö heräs taas henkiin ! On se vaan niin ihanaa. Kuten ystävättäreni ilmeestä näkee...hihi




Hohooo niin ja selvennykseksi, en ole ihan noin urpo snoukkaaja, pysyin VÄLILLÄ ihan pystyssäkin jopa! 




Tuossa jotain tämän päivän kamerallisia pysähtymisiä, PLUS VAUVANI, (eilen saamani iPhone, uauauauauauau!!!!!!) Hiiohoi ja latasin siihen semmosen sovelluksen missä on  kerättynä maailman oudoimpia faktoja! Musta tulee vielä viisas, uskokaa tai älkää. 

Nyt menen sosialisoitumaan kun Sapo ja Wille ja heidän vauvvelinsa (Weera!) tulee kyläilemään. 

maanantai 16. tammikuuta 2012

Onni on...

"oman sadon hedelmät, ja sitten, jjjjaaa sittteeeeennnn....." (siteeraus Kanilta) monta asiaa, eihän sitä voi noin vain kuvailla. Mutta viikonloppuna ainakin löysin sen!
Olin nimittäin maailman kivoimmalla pojalla, eli poikaystävälläni (hihiiiiiiiiii) pitkästä aikaa viikonlopun, ja oli maistuvaa. Kateltiin vanhoja piirrettyjä VHS:ltä hiiiiiiiiiiiiiiiiii näin EKAA KERTAA DUMBON! Pakko myöntää että näin 18vuoden odotuksen jälkeen se oli ehkä vähä pettymys...MUTTA silti huikea! 

En ole huippukuvaaja, mutta rakastan kuvia ja kuvaamistakin sillointällöin, joteeeeeen ehkä ne kertovat jotain veckoslutenistani. 


Maissin skitta, oooooooohnam!





!!!!! 



Löysimme myös möhköfantin jalanjälkiä. Kyllä.





MMMMHHH ja niin...Nyt paluu ihanaan arkeen ja äikän tekstitaidon vastauksen pariin!
Mieli on kuitenkin onnellinen ja rauhallinen, nuudeleita ja lyijykynä, mm...


On muuten harvinaisen yleistä, että juuri kun pitäis alkaa tekemään koulujuttuja, päässä alkaa virrata runoja, lauluja ym, mitkä on PAKKO hoitaa ensin alta pois... Hihiiiiiiiiiiiiii. Tänä aamuna kun junassa yritin vääntää matikkaa, päähäni ajelehti jotain tällaista:



Mikä vapaus voikaan löytyä siitä,
että saa nähdä ensimmäistä kertaa,
vaikkei koskaan tajunnut olleensa miltei sokea...

Mikä onni löytyykään siitä, 
että hartain,
mutta kuitenkin kaukaisin unelma
on ollut kokoajan, 
alusta asti
ehdoton totuus...

Kuinka monta kertaa voin katsoa Aurinkoon
ja aina hämmästellen kysyä itseltäni:
miksi en ole koskaan aikaisemmin katsonut?