Olen perin kyllästynyt ystävänpäivään. Tänään aamulla kaikki meni pieleen, ruotsin YO kuuntelu meni huonosti, oli nälkä ja kaikki mökötti plus väsytti ja oli huonot vaatteet.
Mutta kun tulin kotiin niin Haltsu tuli meille ja toi minulle saint paulia (en tiedä miten kirjoitetaan hihohooo) kukkasen ja päätettiin alkaa kokkaamaan. Kiva päivä, vaikka vihaankin ystävänpäivää. Mihin semmoisia tarvitaan, ystävät on parhaita elämän jokaisena päivänä, vaikka ne oisi kuinka tyhmiä. Näin on. Tykkään.
Ja taas tämmöinen "päivä kuvina" -jutteli.. Nananananaaaaaaaaa
Suru soittaa mielen mustin koskettimin vahingossa, vaikka valkoista koskettikin... Dadadaaa... Oon koko päivän oikeestaa haaveillu että sais istahdettua alas ja kirjotettua paperille jotain ja ehkä sävelleltyä siihen kans mutta ei oo tullu semmosta hetkee että tää vilkaspylly pysyis paikallaan vaikka oonkin ihan väsymyskuollut. Kummallista.
Hihi on ystävänpäivässä EHKÄ jotain hyvääkin. Saa tämmöttii ja tosiaan niitä kukkasia. Mutta voi niitä antaa muutenkin! Phöh.
Tässä tämä Haltsun tuoma kukkanen. Aaaaww.
Mmmmmm päädyttiin tekemään mutakakkua ja muffinsseja ja kinkkupiirakkaa ja minusta tuli Nalle Puh!
Ajattelin tässä. Että kun ostin ite penkkari karkit löyttäristä ku en tajunnu tilata niitä koulun kautta, jjjoten ne on nyt minun vaatekaapissani. NIIIIN siis että mulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Kiduttaa itseäni kaksi päivää vielä ja olla syömättä niitä ja sitten torstaina heitellä niitä kaikille hölmöille.
2. Syödä niitä nyt onnellisena ja syödä lisää ITSE sitten torsainakin vielä ja heitellä muille vaan karkkipapereita.
Niin että kummankohan valitsen *mussuti mussuti*. Hohooooo.
Muutun vielä joskus syvällisemmäksi, anteeksi ruokapuolisuuteni. Tai semmonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti