"oman sadon hedelmät, ja sitten, jjjjaaa sittteeeeennnn....." (siteeraus Kanilta) monta asiaa, eihän sitä voi noin vain kuvailla. Mutta viikonloppuna ainakin löysin sen!
Olin nimittäin maailman kivoimmalla pojalla, eli poikaystävälläni (hihiiiiiiiiii) pitkästä aikaa viikonlopun, ja oli maistuvaa. Kateltiin vanhoja piirrettyjä VHS:ltä hiiiiiiiiiiiiiiiiii näin EKAA KERTAA DUMBON! Pakko myöntää että näin 18vuoden odotuksen jälkeen se oli ehkä vähä pettymys...MUTTA silti huikea!
En ole huippukuvaaja, mutta rakastan kuvia ja kuvaamistakin sillointällöin, joteeeeeen ehkä ne kertovat jotain veckoslutenistani.
Maissin skitta, oooooooohnam!
!!!!!
Löysimme myös möhköfantin jalanjälkiä. Kyllä.
MMMMHHH ja niin...Nyt paluu ihanaan arkeen ja äikän tekstitaidon vastauksen pariin!
Mieli on kuitenkin onnellinen ja rauhallinen, nuudeleita ja lyijykynä, mm...
On muuten harvinaisen yleistä, että juuri kun pitäis alkaa tekemään koulujuttuja, päässä alkaa virrata runoja, lauluja ym, mitkä on PAKKO hoitaa ensin alta pois... Hihiiiiiiiiiiiiii. Tänä aamuna kun junassa yritin vääntää matikkaa, päähäni ajelehti jotain tällaista:
Mikä vapaus voikaan löytyä siitä,
että saa nähdä ensimmäistä kertaa,
vaikkei koskaan tajunnut olleensa miltei sokea...
Mikä onni löytyykään siitä,
että hartain,
mutta kuitenkin kaukaisin unelma
on ollut kokoajan,
alusta asti
ehdoton totuus...
Kuinka monta kertaa voin katsoa Aurinkoon
ja aina hämmästellen kysyä itseltäni:
miksi en ole koskaan aikaisemmin katsonut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti